Vuonna 1966 ilmestyneessä Suomen historia -kirjassaan Eino Jutikkala vääristelee 1930-luvun historiaa ja käyttää asenteellisia ilmaisuja kuten "aitosuomalaisuuden syövyttämä" (s. 332) ja johtaa lukijaa harhaan asioissa, jotka liittyvät ruotsalaisiin. Päinvastoin kuin Jutikkala esittää aitosuomalaisuudella oli laajaa kannatusta, myös eri puolueiden jäsenistöissä. Kansa ja ylioppilaat painostivat puolueita suomalaistamaan Helsingin yliopiston, joka oli silloin ainoa valtion yliopisto. Jutikkala vaikenee Helsingin yliopiston suomalaistamiskiistan eräistä piirteistä kuten luentolakoista, katutappeluista, ylimääräisistä valtiopäivistä sekä ruotsalaisten, norjalaisten, tanskalaisten ja islantilaisten adressista Helsingin yliopiston suomenkielistä opetusta vastaan vuonna 1934 (joka suututti Suomen kansan enemmistön). Jutikkala itse kirjoitti Suomalainen Suomi -lehteen 1930-luvulla ja varmasti tunsi lehden artikkeleiden mainitsemat historialliset asiat, mutta halusi ne salata.
Eino Jutikkala vähättelee Nesseliuksen suomen kielen hävitysehdotusta sivulla 153 ja muutenkaan hallituksen ruotsalaistamispolitiikasta hän ei kerro kansan kärsimyksistä. Jutikkalan väite "Nesselius ei ollut vihamielinen Suomelle, kuten osoittavat hänen monet ehdotuksensa Suomen talouselämän kohottamiseksi" on uskomaton! Kansan tuhoa ehdottanut siis hänestä ei vihannut kohdettaan. Mielenkiintoinen paljastus on kuitenkin Nesseliuksen ehdotus kieltää Suomessa saunat valtion vaatimien yhtäläisten tapojen vuoksi - eli Nesselius ehdotti suorastaan totalitaarista diktatuuria, jossa kaikki ihmiset olisivat mahdollisimman samanlaisia ja tietysti kannattaisivat hallitusta. Päinvastoin kuin Jutikkala antaa ymmärtää, Nesselius ei tullut toimeen piispa Gezeliuksen kanssa, vaan oli jatkuvasti oppositiossa Turun yliopiston konsistorissa.
Jutikkala vähättelee 1800-luvun rasisteja sivulla 255: "Ei voi syyttää heitä siitä, että todistelu pohjautui rotuoppiin, jonka vasta myöhempi aika on osoittanut monin tavoin virheelliseksi", tarkoittaen jyrkimpiä svekomaaneja, jotka vastustivat suomalaisten oikeuksia. Jutikkala siteeraa ruotsalaisen Sohlmanin karkeaa ja loukkaavaa tekstiä vuodelta 1855 kommentoimatta tai paheksumatta sitä mitenkään, ikäänkuin sen vihamieliset väitteet olisivat totta.
Keskiajan Suomen sivistyneistö oli alkuaan suomalaista ja se osin ruotsalaistui, mutta Jutikkala ilmaisee asian päinvastoin, ikäänkuin Suomen sivistyneistössä ei olisi lainkaan suomalaista verta. Eli Suomen sivistyneistön osittain suomalainen alkuperä on sensuroitava asia, jonka poliittinen historioitsija jättää kertomatta. Myöskään vuosien 1906 ja 1935 sukunimien suomalaistamisesta Jutikkala ei kerro mitään, kuten ei myöskään tavallisen kansan arjesta. Jos satoja tuhansia kansalaisia muuttaa sukunimensä, se ei ole Jutikkalasta kertomisen arvoista. Varmaankin siksi että tapahtuma ei sovi hänen poliittiseen viestiinsä ylistää naapurimaata.
Eino Jutikkalalla (1907-2006) oli suhteita Ruotsiin ja hän kannatti pakkoruotsia ja Ruotsin vaikutusta Suomeen. Tämä myös näkyy Jutikkalan kirjoituksissa, jotka vääristelevät historiaa monin tavoin.
Mainittakoon että Kauko Pirinen (1915-1999) kirjoitti Suomen historia -kirjan osat varhaishistoriasta keskiajalle saakka, ja hänen kirjoituksensa vaikuttavat puolueettomilta.
Eino Jutikkala vähättelee Nesseliuksen suomen kielen hävitysehdotusta sivulla 153 ja muutenkaan hallituksen ruotsalaistamispolitiikasta hän ei kerro kansan kärsimyksistä. Jutikkalan väite "Nesselius ei ollut vihamielinen Suomelle, kuten osoittavat hänen monet ehdotuksensa Suomen talouselämän kohottamiseksi" on uskomaton! Kansan tuhoa ehdottanut siis hänestä ei vihannut kohdettaan. Mielenkiintoinen paljastus on kuitenkin Nesseliuksen ehdotus kieltää Suomessa saunat valtion vaatimien yhtäläisten tapojen vuoksi - eli Nesselius ehdotti suorastaan totalitaarista diktatuuria, jossa kaikki ihmiset olisivat mahdollisimman samanlaisia ja tietysti kannattaisivat hallitusta. Päinvastoin kuin Jutikkala antaa ymmärtää, Nesselius ei tullut toimeen piispa Gezeliuksen kanssa, vaan oli jatkuvasti oppositiossa Turun yliopiston konsistorissa.
Jutikkala vähättelee 1800-luvun rasisteja sivulla 255: "Ei voi syyttää heitä siitä, että todistelu pohjautui rotuoppiin, jonka vasta myöhempi aika on osoittanut monin tavoin virheelliseksi", tarkoittaen jyrkimpiä svekomaaneja, jotka vastustivat suomalaisten oikeuksia. Jutikkala siteeraa ruotsalaisen Sohlmanin karkeaa ja loukkaavaa tekstiä vuodelta 1855 kommentoimatta tai paheksumatta sitä mitenkään, ikäänkuin sen vihamieliset väitteet olisivat totta.
Keskiajan Suomen sivistyneistö oli alkuaan suomalaista ja se osin ruotsalaistui, mutta Jutikkala ilmaisee asian päinvastoin, ikäänkuin Suomen sivistyneistössä ei olisi lainkaan suomalaista verta. Eli Suomen sivistyneistön osittain suomalainen alkuperä on sensuroitava asia, jonka poliittinen historioitsija jättää kertomatta. Myöskään vuosien 1906 ja 1935 sukunimien suomalaistamisesta Jutikkala ei kerro mitään, kuten ei myöskään tavallisen kansan arjesta. Jos satoja tuhansia kansalaisia muuttaa sukunimensä, se ei ole Jutikkalasta kertomisen arvoista. Varmaankin siksi että tapahtuma ei sovi hänen poliittiseen viestiinsä ylistää naapurimaata.
Eino Jutikkalalla (1907-2006) oli suhteita Ruotsiin ja hän kannatti pakkoruotsia ja Ruotsin vaikutusta Suomeen. Tämä myös näkyy Jutikkalan kirjoituksissa, jotka vääristelevät historiaa monin tavoin.
Mainittakoon että Kauko Pirinen (1915-1999) kirjoitti Suomen historia -kirjan osat varhaishistoriasta keskiajalle saakka, ja hänen kirjoituksensa vaikuttavat puolueettomilta.