1700-luvulla suomalaiset vaativat omakielisiä kuninkaan julistuksia, lakeja ja määräyksiä, esimerkiksi vuonna 1725. Valtiopäivillä 1731 ja 1734 vaadittiin Suomeen suomen kieltä osaavia tuomareita ja että virkamiesten kuulutukset luettaisiin kirkoissa myös suomeksi. Vuoden 1738 valtiopäivien salavaliokunnassa kiisteltiin suomen kielen asemasta. Turkulainen kauppias Esais Wechter vaati että virkamiesten pitää osata suomea. Ruotsalaissyntyinen Turun Hovioikeuden presidentti Samuel Akerhjelm vastusti tätä. Hän huomautti että Ruotsin hallituksen johtavana periaatteena on aina ollut sulattaa suomalaiset ruotsalaisiksi. Keinoina ovat olleet uudisasutus, ruotsalainen virkakunta ja lait.
1700-luvulla Ruotsin hallitus antoi suomalaisille usein tyhjiä lupauksia suomenkielisistä määräyksistä, joihin oli aina laitettu ehtoja, jotka käytännössä usein mitätöivät lupauksen suomenkielisyydestä. 16.3.1739 valtiopäivät päätti kiihkeän mielipiteenvaihdon jälkeen, että Suomeen nimitettäisiin vain suomen kielen taitoisia, jos virkamiehen taidot ja virkavuodet sen sallivat. Käytännössä tämä oli tyhjä lupaus, hallituksen tarkoituskaan ei ollut tätä noudattaa.
Lähteet:
Heikki Lehmuston (1884-1958) kirja J. V. Snellman ja suomalaisuus - eräitä piirteitä suurmiehestämme. Gummerus 1935, sivut 6 ja 7
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Lehmusto_%28painija%29
1700-luvulla Ruotsin hallitus antoi suomalaisille usein tyhjiä lupauksia suomenkielisistä määräyksistä, joihin oli aina laitettu ehtoja, jotka käytännössä usein mitätöivät lupauksen suomenkielisyydestä. 16.3.1739 valtiopäivät päätti kiihkeän mielipiteenvaihdon jälkeen, että Suomeen nimitettäisiin vain suomen kielen taitoisia, jos virkamiehen taidot ja virkavuodet sen sallivat. Käytännössä tämä oli tyhjä lupaus, hallituksen tarkoituskaan ei ollut tätä noudattaa.
Lähteet:
Heikki Lehmuston (1884-1958) kirja J. V. Snellman ja suomalaisuus - eräitä piirteitä suurmiehestämme. Gummerus 1935, sivut 6 ja 7
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Lehmusto_%28painija%29